Retriitti itseni kanssa

Toisena lomaviikkonani päätin tänä vuonna tehdä jotain extremeä. Koska ihmismassoihin eikä ulkomaillekaan ollut paljon lähtemistä tänä kesänä, kohteeksi valitsin Espoon saaristosta erään saaren, jossa on lupa telttailla. Päätin yrittää yöpyä vähintään viisi yötä, aivan yksin. Retriitti itseni kanssa! Se olisi minulle, ekstroverttinä ihmisenä, suuri haaste. En ole ikinä viihtynyt itseni kanssa yhtä päivää kauemmin, enkä nauti yksinäisyydestä.

Halusin katsoa, mitä uutta voin oppia itsestäni tai maailmasta, sekä löytää paremman yhteyden omaan sieluuni. Halusin myös päästä tuntemaan omia tunteitani vapaasti, saada rajattomasti aikaa soittaa ukulelea ja kirjoittaa runoja, kenties lauluja, sekä kuulla oman intuitioni.

Valmisteluita

Pakkasin mukaani reilun kokoisen teltan, jossa kolmekin olisi mahtunut yöpymään, koska en tarvinnut kantaa tavaroitani kovin pitkiä matkoja, ja luvassa oli myös sadepäiviä. Lisäksi mukanani oli lähinnä makuupussi, vähän vaatteita, villainen peitto, pyyhe, ukulele, kirja, muistikirja ja kynät, yksi lehti, ruokaa, tulitikkuja, pari astiaa, haarukka, WC-paperirulla ym. pientä, puhelimen vara-akku, sekä 16 litraa vettä.

Olin myös katsonut etukäteen yhteysveneiden aikataulut, säätiedotteet, varsinkin tuulen suunnan osalta, sekä saaren karttaa. Olin alustavasti pohtinut suurin piirtein missä kohdassa on optimaalinen teltan paikka tuulen, kallioiden ja näkymän osalta. Horisontti, kaunis näkymä ja tuulen suoja olivat kriteereinä.

Kuinka viikko sujui?

Löysin teltalleni erittäin hyvän paikan. Tuuli ei tullut siihen suoraan, horisontti näkyi, ja ihanat kalliot olivat heti telttani alla, josta oli myös hyvä uida. Yksi grilleistä oli lähellä. Puuceehen oli suhteellisen pitkä matka, mutta se ei minua haitannut.

Jokainen päivä alkoi aamu-uinnilla. Alussa tosin en varsinaisesti uinut, koska saaren ollessa aivan autio en halunnut ottaa mitään riskejä, vaan peseydyin vaan. Kylmästä vedestä tuli lämmin olo, ja istuin hetken kalliolla seuraamassa lintujen aamurutiineja, ja meditoin. Sitten palasin telttaan ja pakkasin kangaskassiin aaimaisen tarvikkeet, eli lähinnä puuroni (kerron tästä kohta lisää), tulitikut, kahvi ja suodatinpussi ja astiat, ja kävelin grillille. Sytytin tulen rauhassa, ja vaan nautin hiljaisuudesta.

Iltapäivällä söin lounaan tai ison välipalan, johon en tarvinnut tulta, ja illalla lämmitin taas ruokaa jossain grillissä. Niitä oli pitkin saarta useampi.

Ensimmäiset päivät minulla oli ihana ja vapautunut olo. Ensimmäiset pari yötä olin aivan yksin koko muutaman hehtaarin saaressa. Kuljeskelin ympäri, soitin ukulelea, kirjoittelin, tein hitaasti ruokaa, ihastelin näkymiä ja nautin hiljaisuudesta. Seurasin lintujen elämää, katselin ohi kulkevia veneitä ja laivoja. Kun satoi, istuin teltassa tai grillikatoksen alla ja soitin, meditoin tai luin kirjaa.

Kolmantena iltana yksinäisyys ja surullinen olo valloitti minut. Se jatkui vielä koko neljäs päivä. Neljännen päivän illalla päätin lopettaa itkemisen ja kävellä saaren ympäri löytääkseni hetkeksi juttuseuraa, koska olin nähnyt, että saareen oli tullut nyt jo muutama muu telttailija. Löysinkin erään toisen yksinäisen telttailijan, johon tutustuin.

Viides ja kuudes päivä olivat erittäin hyviä päiviä. Kuudennen päivän aamulla päätin jäädä vielä yhden yön, koska olin juuri alkanut oppia oikeasti nauttimaan omasta seurastani. Kun seitsemäs päivä koitti, olin kaikilla tavoin jo valmis palaamaan kotiin. Ei ollut varsinaista koti-ikävää, mutta kokemus alkoi olla valmis.

Mikä meni pieleen?

No, muutama asia toki ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä…

• Olin ottanut myös ilmapatjan mukaan, mutta se oli rikki eikä ilma pysynyt siinä. Nukuin sitten tyhjän ilmapatjan päällä, koska limaa ei saaressa ollut. Onneksi olen tottunut nukkumaan kovalla alustalla!
• Olin ottanut mukaan pienen kaasukeittimen. Ensimmäisenä aamuna sain kahviveden keitettyä, mutta toisena aamuna kaasu olikin jo loppu. Jouduin sitten sytyttämään grillissä tulen myös joka aamu.
• Olin ottanut pienen taskulampun mukaan, jos vaikka haluan lukea auringonlaskun jälkeen. Luin sitten pari minuuttia, ja paristot oli tyhjät.
• Olin ottanut tulitikkuja mukaan, mutta en ilmatiivistä pussia. Sateisina päivä oli todella haasteellista sytyttää kosteilla tikuilla grillissä tulta, joten käytin tikut pian loppuun. Onneksi sain kanssatelttailijalta toisen rasian, minigrip-pussissa. Ensi kerralla näin, ja myös jotain pientä hyvää sytykettä toiseen ilmatiiviiseen pussiin.
• Kännykän akkua kulutin aivan turhaan ottamalla kuvia. Käynnistin kännykän monta kertaa joka päivä vain ottaakseni kuvia. Seuraavalla kerralla otan erillisen kameran mukaan ja pidän kännykkäni kiinni.

Mikä meni oikein?

Useimmat jutut menivät kuitenkin oikein!

• Aamiaiset meni erittäin nappiin. Olin varannut joka aamulle overnight-puuron ainekset, jotka eivät painaneet repussa mutta joissa oli täyttä energiaa. Tekevät hyvää vatsalle, eikä vaadi sitä tulta. Tässä kyseisen overnight-puuroni resepti!
• Myös muut ruoat oli hyvin valittu. Söin reilun aamiaisen lisäksi päivittäin myöhäisen lounaan/välipalan, sekä illallisen. Mukana oli kuivahedelmiä, manteleita, muutama tuore hedelmiä, porkkanoita, kurkku, riisinuudeleita, tonnikalapurkki, papupurkki, fuet-makkara (ilmakuivattu, katalonialainen, säilyy huoneenlämmössä), kananmunia, näkkileipää, voita, kookosöljyä ja tummaa suklaata.
• Iso, villainen huopa oli tarpeen. Myös merinovillainen kerrasto pyjamana toimi hyvin.
• Tarpeeksi iso teltta oli hyvä idea, niin pysyi tavaroiden ja ruokien järjestys, ja mahtui soittamaan ja kirjoittamaan jos ulkona satoi.
• Crocsit olivat oikea valinta toisiksi kengiksi, paljasjalkajuoksu/kävelykenkien lisäksi. Koska niihin pystyy suoraan vaan astumaan, telttaan ei tullut paljon roskia.

Loppuajatuksia

Ruoka ja vesi riittivät hyvin, samoin vaatteet. Ruoasta jäi yli joitain kuivahedelmiä ja manteleita, sekä lähes kokonainen suklaalevy. Vettäkin jäi yli, koska peseydyin joka päivä meressä.

Tulin kotiin 50 sivua päiväkirjaa kirjoittaneena, kaksi patalappua luoneena ja jokseenkin uudistuneena ihmisenä. Uuden ystävän olin myös saanut, vaikka en sitä tullutkaan hakemaan. Olin oppinut pitämään omasta seurastani, mikä oli yksi tavoitteistani. Intuitioni ei ihan vielä löytynyt, ehkä se vaatisi pidemmän ajan tai useamman jakson yksin.

Lomaviikoksi tämä oli varmaan edullisin ikinä. Olen melko varma, että säästin rahaa tällä retriitillä. En ostanut mitään uutta mukaan, ja menopaluumatka maksoi vain noin kympin.

Voin todellakin suositella retriittiä itsensä kanssa kaikille, jotka haluavat oppia itsestään jotain uutta!